Entä haastateltavan pelikirja?

Haastatteluja tehdään, koska halutaan kuulla, mitä sanottavaa haastateltavalla on. Milttonin asiantuntijat, valmentajat ja viestintäkonsultit auttavat usein toimittajan kohtaamiseen valmistautuvia ihmisiä miettimään omia viestejään ja esiintymistään. Toimittaja Olli Seurin kirjasta Avoin kysymys – Haastattelun käsikirja inspiroituneina keräsimme keskeisiä omia oppejamme.

Osin Seurin omaan Avoin kysymys -podcastsarjaan pohjautuva Avoin kysymys – Haastattelun käsikirja on erinomainen opas haastatteluun valmistautumiseen ja haastattelutilanteesta suoriutumiseen – haastattelijalle. Seurin opeilla muodostetaan toimiva käsikirjoitus, ovela pelikirja ja oikealla tavalla avoimia kysymyksiä.

Mutta entä haastateltavan pelikirja? Haastattelu on aina (vähintään) kahden ihmisen kohtaaminen, johon molemmat osapuolet tulevat toivon mukaan valmistautuneina. Parhaimmillaan haastattelu on toimittajalle mahdollisuus tiedonhankintaan ja vaikuttavaan journalismiin, yleisölle ymmärryksen laajenemiseen ja ikkuna uusiin maailmoihin, ja haastateltavalle tilaisuus dialogiin ja oman viestin välittämiseen.

Useimmiten haastatteluja tehdään, koska halutaan kuulla, mitä sanottavaa haastateltavalla on. Vaikka haastattelutilannetta voi hyvin purkaa pelitermein, ei ole hedelmällistä suhtautua kohtaamiseen lähtökohtaisesti otteluna, josta vain toinen osapuoli voi lähteä voittajana.

Seurin kirjasta inspiroituneina keräsimme keskeisiä omia oppejamme. Näin tulemme usein sanoneeksi omissa mediavalmennuksissamme:

Anu Partanen: “Muista, että haastattelu on aina mahdollisuus puhua aiheista, jotka a) ovat sinusta olennaisia ja tärkeitä, b) joista juuri sinä tiedät paljon tai joista sinulla on kiinnostava näkemys ja c) joista sinusta ei ole puhuttu tarpeeksi. Voit tuoda keskusteluun uusia ajatuksia tai teemoja, vaikka haastattelija ei olisi huomannut niistä kysyä. Eikä tämä tarkoita, että väistelet vaikeita kysymyksiä. Haastattelijat arvostavat haastateltavia, jotka vievät keskustelua omalta osaltaan eteenpäin. Toisaalta sekä sinulle että julkiselle keskustelulle on antoisinta, jos puhut omasta mielestäsi tärkeästä aiheesta.”

Noora Kuusisto: ”Arvosta mahdollisuutta, jonka mediassa saat. Valmistaudu. Luulemme osaavamme, kun sen aika on, mutta haastattelun jälkeen harmittelemme, miten hienosti olisimmekaan halunneet jonkin seikan muotoilla, jos vain olisi ollut hetki aikaa. Mieti siis ajatuksella, mikä aiheessasi on sinulle tärkeää ja saa sydämesi sykkimään. Kerro se.”

Ville Blåfield: ”Haastateltavalla on valta siihen, miten häntä siteerataan haastattelussa sekunnilla ennen kuin avaa suunsa. Vain sitä, mitä on haastattelutilanteessa sanonut, voidaan siteerata. Suun avaamisen jälkeen valta siirtyy toimittajalle. Lähtökohtaisesti kaikkea haastattelutilanteessa sanottua on lupa siteerata, ja tästä tappeleminen jälkikäteen on turhaa (ja siksi kaikille osapuolille turhauttavaa). Tästä syystä ne pari sekuntia kysymyksen ja vastauksen välissä ovat arvokkaat: siinä harkinnassa on haastateltavan valta.”

Erik Bäckman: “Tärkein työkalusi on tauko. Opettele mässäilemään tauoilla. Lisäksi: haastattelu on haastateltavalle mahdollisuus vihkiä toimittaja edustamansa toimialan ja asiantuntemuksensa saloihin. Tähän tarvitaan tarinankerronnan taitoa.”

Miia Savaspuro: ”Kokemukseni mukaan haastateltavien ennakkoasenteen toimittajaa kohtaan voi kärjistäen jakaa kahteen: 1) Ajatellaan, että toimittaja soittaa vain pahat mielessään, tarkoituksenaan saada haastateltava näyttäytymään epäedullisessa valossa, tai 2) ajatellaan, että toimittajan tehtävä on kirjoittaa asiasta niin kuin me haluamme. Kumpikaan ei ole totta. Haastattelu on vuorovaikutustilanne kahden ihmisen välillä. Keskustelukumppaninsa voi joko hurmata, suututtaa tai jättää mitäänsanomattoman vaikutelman. Samaan aikaan haastateltavan on hyvin tärkeää ymmärtää, että toimittajan tehtävä ei ole toimia yhdenkään yrityksen tai henkilön äänitorvena. Sen sijaan kannattaa ajatella, että toimittajan yhteydenotto on aina mahdollisuus. Voit tuoda julkiseen keskusteluun elementtejä, joita siinä ei mielestäsi ole, voit tuoda substanssisi myös muiden tietoon, jolloin siitä on hyötyä ihmisille, voit auttaa toimittajaa ymmärtämään asian paremmin. Tämä mahdollisuus kannattaa aina käyttää.”

Sara Lindström: “Jos haastattelun aihe on vähänkin vaikea, kysy itseltäsi kolme kaikkein ikävintä kysymystä, joihin et haluaisi vastata. Vastaa niihin ääneen ainakin kolmesti, kun valmistaudut haastatteluun. Jännitys karisee ja itsevarmuus kasvaa, kun on varautunut pahimpaan.”

Ona Aula: ”Maailmassa on harvoja absoluuttisen tylsiä asioita, kun niille löytää oikean kontekstin. Tuon kiinnostavan kehyksen löytäminen on sekä sinun että toimittajan tavoite. Unohda kaikenlainen kapulakieli ja ajatus siitä, että monimutkaisuus rakentaa auktoriteettia ja uskottavuutta. Mikä aiheessasi on kaikkein mielenkiintoisinta, mitä kertoisit siitä eri alalla työskentelevälle ystävällesi niin että hänkin innostuisi aiheesta? Suurin osa mieleenpainuvista haastatteluista on sellaisia onnistuneiden ja rohkeiden kiteytysten ansiosta.”

Sara Lindström: “Olen joskus sanonut asiakkaalle, että ketään ei kiinnosta se mitä te teette, vaan se, mitä te tiedätte maailmasta tai elämästä työnne kautta. Yritysten ja niiden edustajien helmasynti on, että ne kertovat itsestään verkkosivutyyliin: meillä on niin ja niin monta työntekijää ja me tehdään sitä ja tätä ja aiotaan kasvaa siellä sun täällä.”

Ville Blåfield: ”Mikä hukattu mahdollisuus. Sillä onhan sen työntekijämäärän, tekemisen ja kasvun takana jotain oikeasti ulkopuolistakin kiinnostavaa. Se, miten pyritte tätä yhteistä maailmaamme muuttamaan. Mikset kertonut sitä?”

Tekstin kirjoittaja Ville Blåfield toimii Milttonilla ansaitusta mediasta vastaavana johtajana.