Päättäjäpolvet vastakkain – onko sukupolvella väliä?

Suomalainen päättäjäkenttä on kokenut sukupolvenvaihdoksen, kun vallan kahvassa ovat nyt millenniaalit aiempien ikäluokkien rinnalla. Kolumnissaan Veera Häkkinen pohtii, millainen vaikutus sukupolvella todellisuudessa on päättäjien välisessä vuorovaikutuksessa. Kärjistyvätkö suhteet vai luommeko sukupolvipuheella kuplia, joita ei todellisuudessa ole?

Sukupolvien ryhmittely suuriin ikäluokkiin sekä X-, Y- ja Z-sukupolviin on tullut tutuksi viime vuosikymmeninä. Onko sukupolvien välillä kuitenkaan todellisuudessa niin merkittäviä eroja? Kukoistavatko sukupolvimääreet myös tulevaisuudessa liike-elämää ja yhteiskuntaa koskevassa puheessa, vai tulisiko havaittuja eroja tarkastella tyystin toisesta näkökulmasta?

Vuoden ensimmäinen Miltton Futures -keskustelutilaisuus 15.1. kokosi yhteen politiikan ja bisneksen asiantuntijoita, joilta kysyttiin miten he kokevat sukupolven merkityksen työssään. Moni tunnisti itsensä oman sukupolvensa luonnehdinnasta. Yhtä moni koki, ettei sukupolvella loppujen lopuksi ole merkitystä ja erot syntyvät enemmänkin muuttuneesta toimintaympäristöstä tai henkilökohtaisista eroista.

Sukupolvipuhetta on usein kritisoitu stereotypioiden luomisesta, joka häivyttää erot yksilöiden välillä. Toisaalta on koettu tarpeellisena hahmottaa joitakin tietylle sukupolvelle yleisemmin leimallisia piirteitä esimerkiksi koulutuksen, etnisen jakauman, mediankäytön ja arvojen suhteen. Tutkija Mona Mannevuo nosti keskustelussa esiin historiallisen perspektiivin ja vaaran siitä, että sukupolvipuheella itse asiassa ylläpidämme ja vahvistamme sukupolvien välisiä kuplia. Mannevuon mukaan monelle nykyajan politiikan ilmiölle löytyy vastineensa historiasta, eikä kaikki ole niin uutta, kuin ensisilmäyksellä näyttää.

Yksikään sukupolvi ei myöskään elä muista irrallisena, vaan elämme kaikki samalla hetkellä samassa ajassa ja koemme sukupolvikokemuksiksi mielletyt tapahtumat yhtä aikaa. Osa tapahtuneista muutoksista saatetaan vain yhdistää voimakkaammin nuorempiin sukupolviin, jotka omaksuvat ne varhemmin tai kokevat ne merkittävässä elämänvaiheessa.

On myös paljon päätöksenteon rakenteita ja prosesseja, jotka eivät ole muuttuneet. Esimerkiksi modernista somejulkisuudesta huolimatta lopullinen muutos tapahtuu politiikassa kuitenkin edelleen perinteisen poliittisen prosessin kautta, kuten sekä Mona Mannevuo että TELAn toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes keskustelussa muistuttivat.

Sukupolvipuhe otetaan kuitenkin herkästi käyttöön yhteiskunnan muutoksia tarkasteltaessa. Myös sukupolvien asenteet toisiaan kohtaan tuntuvat toistuvan ja kokemus sukupolvieroista elää vahvasti. Tällä hetkellä esimerkiksi identiteettipolitiikka ja intersektionaalisuus ovat ilmiöitä, jotka moni aiempien sukupolvien edustaja kokee täysin uusina ja yllättävinä, vaikka historiallisesti tarkasteltuna ne saattaisivat näyttäytyä osana loogista jatkumoa.

Tuleeko sukupolvijaottelu pitämään pintansa myös tulevaisuudessa? Z on englanninkielisten aakkosten viimeinen kirjain. Mitä tulee sen jälkeen? Siirrymmekö takaisin alkuun, eli A:han vai keksimmekö uuden nokkelan luonnehdinnan? Ehkä vuorovaikutuksen kannalta hyödyllisempää olisi ottaa mukaan Mannevuon mainitsema historiatietoisuus ja toisaalta tietoisuus tulevaisuudesta. Näin olisi mahdollista löytää enemmän ylisukupolvisia yhtymäkohtia arvoissa, tavoitteissa ja intresseissä.

Tulevaisuusperspektiivin myötä meidän olisi myös helpompi ennakoida tulevien sukupolvien toimintaympäristöä ja sitä kautta heidän mahdollisia erityispiirteitään. Sen sijaan, että sukupolvet näyttäytyisivät uusina suhteessa aiempiin tai äkillisinä reaktioina muutoksiin, niiden voi nähdä rakentuvan myös osana erilaisia jatkumoita. Politiikassa tällaisia jatkumoita voisivat olla esimerkiksi halu osallistaa, globaali perspektiivi tai julkisuuden hyödyntäminen.

Sukupolviajattelulla on luonnostaan kytkös tulevaisuuteen. Bruntlandin komission raportissa vuodelta 1987 kestävä kehitys määriteltiin kehitykseksi, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta samaan. Määritelmää on kritisoitu siitä, että se tekee oletuksia tulevaisuuden sukupolvien tarpeista. Se kiteyttää kuitenkin ajatuksen vuorovaikutuksen tarpeesta, joka ulottuu voimakkaasti myös tulevaisuuteen – heihin, jotka eivät vielä ole täällä.

Veera Häkkinen on konseptisuunnittelija ja copywriter, joka on opiskellut tulevaisuustutkimusta Turun kauppakorkeakoulussa. Häntä kiinnostaa maailman monimutkaisuuden ymmärtämisen lisäksi runous ja kokeellinen kirjallisuus.

Miltton Futures -keskustelusarja käynnistyi 15.1.2021 teemalla Politiikan päättäjäsukupolvet: Kuplista keskusteluun. Tapahtumaa ohjasivat ja alustivat Ville Blåfield ja Elina Moisio Milttonilta. Kommentaattorina toimi tutkija Mona Mannevuo Turun yliopistosta. Keskustelussa mukana olivat tietokirjailija ja entinen kansanedustaja Osmo Soininvaara, TELA:n toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes, kansanedustajat Ilkka Kanerva ja Bella Forsgren, Keskustan ministeriryhmän valtiosihteeri Anna-Mari Vimpari, yrittäjät Peter Vesterbacka ja Antti Kerppola, sekä Koneen hallituksen varapuheenjohtaja Jussi Herlin.

Katso koko keskustelu: