03 marras 2023 News

Kuka enää uskaltaa tulla haastateltavaksi? – Uutismedioiden uusi aika -paneelissa puitiin julkisen keskustelun polarisaatiota päätoimittajien johdolla

Paneelikeskustelu toi HS:n HBL:n ja Kauppalehden uudet päätoimittajat Milttonille keskustelemaan kiristyvästä mediaympäristöstä ja sen tulevaisuusnäkymistä. 

Share

Yhteiskunnalliseen keskusteluun on viime aikoina noussut aihe, joka on puhuttanut myös meillä Milttonissa: mediajulkisuuden nykytila. Poliittisen kentän laidoilta, erityisesti oikeistopopulistisen siiven suunnasta, nousee mediaa kohtaan entistä kärkevämpää kritiikkiä, jopa maalittamista, jonka kärkenä on syyttää toimittajia agendajournalismista ja vihervasemmiston suosimisesta. Suomalaisessa politiikan journalismissa näkyvyyttä harvoin kuitenkaan jaetaan ideologian perusteella – sitä saa tutkitusti pääosin poliittiseen ja institutionaaliseen asemaan perustuen.

Miten polarisoituneessa julkisessa keskustelussa tulisi navigoida ja millaisia uusia reunaehtoja se asettaa toimittajien – ja välillisesti myös mediatyötä tekevien viestintäammattilaisten – arkeen? Millaisia strategioita tarvitaan totuudenjälkeisessä ajassa selvitytymiseen?

Halusimme kuulla mediajohtajien omia ajatuksia median nykytilasta ja tulevaisuudesta. Siksi kutsuimme kolme tuoretta päätoimittajaa Uutismedioiden uusi aika -paneeliin keskustelemaan aiheesta. Mukana lokakuussa järjestetyssä tapahtumassa olivat Helsingin Sanomien Erja Yläjärvi, Hufvudstadbladetin Kalle Silfverberg ja Kauppalehden Riina Nevalainen. Paneelin moderoi Milttonin Ville Blåfield.

Keskustelusta nousi esiin viisi teemaa, jotka valottavat, mistä tilanteessa oikeastaan on kyse.

Teema 1: Demokraattinen vuoropuhelu ei saa hiljetä

Toimituksiin kohdistuva kritiikki ei ole uusi ilmiö, Helsingin Sanomien Erja Yläjärvi muistutti paneelissa. Tulikivenkatkuista palautetta on tullut aina, valtavallakin volyymilla. Kaksi asiaa on kuitenkin nyt uutta: kärkäs kritiikki on laajentunut kattamaan yhä useampaa mediaa, ja oikeistopopulismi on alkanut strategisesti hyödyntää kansalaisten kasvavaa epäluuloa mediaa kohtaan.

Palautevyöry, oli sen tavoite vaikuttaa strategisesti tai ei, vaikuttaa varmasti aina ainakin jollain tasolla journalisteihin, Ylöjärvi myönsi. Samalla hän muistutti, että toimittajilla on ammatissaan myös mahdollisuus puolustautua julkisesti.

Paneelissa nousikin esiin huoli ennen kaikkea yksityishenkilöiden asemasta kiristyneessä ilmapiirissä: kuka haluaa enää tulla yksilönä julkisuuteen keskustelemaan tai mediaan haastateltavaksi, jos se johtaa negatiiviseen palautevyöryyn? Demokratia tarvitsee rauhallista osallistamista ja vuoropuhelua. Mitä enemmän maltilliset äänet keskusteluista hiljenevät, sitä enemmän tilaa on kärjistyneille ääripäille.

Kauppalehden Riina Nevalainen painotti, että toimituksen prosessit ja esihenkilöiden tuki ovat keskeisessä asemassa siinä, että toimittajat pystyvät tekemään journalismia, joka etsii ratkaisuja, kuulee kaikkia osapuolia eikä kärjistä. Se, että toimittajat alkaisivat maalituksen pelossa vältellä tiettyjä aiheita on aito huoli, johon mediatalojen pitää etsiä ratkaisuja.

Teema 2: Luottamus ei ole romahtanut mutta leirejä syntyy

Reuters news reportin mukaan suomalaisten luottamus mediaan on edelleen maailman korkeimpien joukossa – pienen koronanotkahduksen jälkeen luottamuksen taso on kohonnut takaisin pandemiaa edeltäviin lukuihinsa. Päätoimittajat painottivat kuitenkin, että korkeisiin luottamustilastoihin ei voi tuudittautua – niiden kärjestä voi tipahtaa, jos kietoutuu omaan erinomaisuuteensa.

Yläjärvi kertoi esimerkin Ruotsista: Vaikka naapurimaassa on edelleen korkea luottamus perinteisiin medioihin, on tietty osa kansasta lopettanut niiden seuraamisen pysyvästi ja hankkii tietonsa erilaisista vaihtoehtomedioista, joita löytyy Ruotsista Suomea laajempi skaala. Paneelissa pohdittiin, onko vastaava kehityskulku edessä myös Suomessa. Ainakaan emme voi luottaa siihen, että pelkkä maltillinen ja rauhallinen suhtautuminen maalitukseen ja trollaukseen ratkaisisi ongelman. Perinteisen Don’t feed the troll -strategian riski on, että itse vaikenemalla koko julkisen keskustelun ilmatila luovutetaan valeuutisille ja trolleille. Jos provosoijat jättää huutelemaan vain keskenään, he voimistavat kaikukammiossa toistensa ääniä entisestään.

Teema 3: Objektiivisuuden ihanne ja identiteetti­politiikka napit vastakkain?

Voiko journalismi olla aidosti objektiivista ja neutraalia? Siinä media- ja viestintätutkimuksen ikuisuuskysymys, josta on debatoitu vuosikausia, ja jonka merkitys kasvaa totuudenjälkeisessä ajassa. Vaikka journalistin ohjeet velvoittavat totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen, on selvää, että jokaisella toimittajalla on oma tapansa katsoa maailmaa.

Myös mediataloilla on arvoja ja mission statementeja, jotka ohjaavat niiden toimintaa. Esimerkiksi HBL:n enemmistöosakkuuden ostaneen Bonnier Newsin Dagens Nyheterin visio on olla valistuksen asialla ja talousmedia Financial Times julisti taannoin tarvetta kapitalismin uudelleenmäärittelylle.

Päätoimittajat myöntävät, että arvokysymys on jatkuvaa tasapainoilua: miten puolustaa median linjaa mutta pysyä päivittäisessä uutistyössä objektiivisena?

Täydellinen objektiivisuus saattaa olla mahdottomuus, mutta journalismin pitäisi pyrkiä läpinäkyvyyteen ja itsenäisyyteen, panelistit toteavat. Sidonnaisuutensa on syytä tiedostaa, tarvittaessa itsensä jääväten. Maakuntalehden toimittaja ei kirjoita juttua homekoulusta, jossa oma lapsi opiskelee, eikä taloustoimittaja sijoita juttunsa kohteena olevaan yhtiöön.

Ongelmallista on sekin, jos toimittaja kirjoittaa näennäisen neutraalisti mediaan, mutta ottaa yksityishenkilönä vahvasti kantaa julkisuudessa, esimerkiksi X:ssä (ent. Twitter). Vahvasti näkökulmitetut kolumnit ovat asia erikseen – niissä toteutuu läpinäkyvyyden ihanne.

Vaikka mediatalon arvot voivat näkyä esimerkiksi juttujen aihevalinnoissa, päätoimittajien mukaan suomalaisessa markkinassa ei ole tilausta identiteettipolitiikalla ratsastaville medioille. Opettamisen tai saarnaamiseen sijaan median tehtävä on antaa kuluttajalleen monenlaisia näkökulmia.

Teema 4: Luotettava tieto, aikamme kovin valuutta

Kestävätkö ihmiset enää sitä, että mediassa kerrotaan asioista eri näkökulmista? Ovatko he enää kiinnostuneita siitä, mitä tapahtuu, vai ainoastaan siitä, tarjoaako uutisjuttu vahvistuksen omalle näkemykselle? Samalla kun uutismedialta vaaditaan objektiivisuutta, vaikuttaa siltä, että yleisön oma objektiivisuus on vähenemään päin, pohdittiin paneelissa.

Toisaalta “totuudenjälkeinen aika” tekee perinteisen median luotettavista uutisista entistä arvokkaampia. Kun liikkeellä on valtava määrä epäluotettavaa tietoa, faktapohjaisen uutisoinnin kaupallinen arvo nousee. Pitkälle mietityt analyysit tai spesiaaliartikkelit eivät ole perinteisen median ainoa valtti, vaan paikkansapitävään uutistietoon nojaava “Tämä tiedetään nyt” -formaatti on monessa kehittyvässä uutistilanteessa kaikista toimivin.

Myös tekoälyn kehitys ja deepfake-teknologiat vaikuttavat luotettavan tiedon arvoon, panelistit totesivat. Journalistisesta luotettavuudesta täytyy pitää entistä hanakammin kiinni, mutta se vaikeutuu entisestään tekoälyn kehittyessä ja uutistahdin kiihtyessä. Jo nyt isoissa mediataloissa maailmalla on mennyt valeuutisia läpi, koska tekoälyn tuottamat kuvat ovat niin kehittyneitä.

Teema 5: Tulevaisuuden trendit – digimpää digiä ja lisää audiota

Vaan mitä tuumivat päätoimittajat median lähitulevaisuuden trendeistä? Mitä uusia formaatteja Suomessa otetaan seuraavaksi haltuun?

Yhtenä keskeisimpänä nousijana päätoimittajat pitävät audiota. Laadukkaan uutismedian aihepiirit ja sisällöt toimivat hyvin myös ääniformaatissa, ja audiomarkkinassa on myös kaupallista potentiaalia.

Uusia haltuun otettavia kerronnan muotoja löytyy myös uusista sosiaalisista medioista kuten TikTokista. Esimerkiksi brittiläinen Daily Mail menestyy TikTokissa nimenomaan perinteisillä uutisaiheilla. Toinen kysymys on sitten uusien alustojen bisneslogiikka: miten TikTok-uutisilla maksetaan toimittajien palkat, kun mainostulot menevät alustayhtiöiden taskuun? Tähän kysymykseen vastausta etsitään yhä. Nevalainen kuvaa muutosta uutena transformaationa: kun aiemmin on puhuttu siirtymästä printistä digiin, nyt pitäisi siirtyä digistä digin ehdoilla tehtävään journalismiin, jonka uusia muotoja ovat esimerkiksi videopainotteiset sisällöt.

Kukaan ei tiedä, mihin teknologia ja sen mahdollisuudet kehittyvät. Silfverberg kuitenkin muistuttaa, että formaatti ei ole kaikki kaikessa. Jos asia, josta kerrotaan, ei ole yleisölle niin kiinnostava, että sen kuluttamisesta on valmis maksamaan, ei kerronnan muoto tilannetta pelasta.

Lopuksi: Päätoimittajien 4 vinkkiä – miten tehdä yrityksestäsi uutinen?

Vaikka kriittinen mediakäsittely voi tuntua kohtuuttomalta tai uutiskierron nopeutuminen uuvuttavalta, kannattaa journalistiseen käsittelyyn edelleen pyrkiä. Ansaittu uutismedia on Suomessa edelleen luettua ja luotettua näkyvyyttä.

Siksi kokosimme päätoimittajilta tärpit siihen, kuinka yritys tai organisaatio pääsee otsikoihin positiivisessa mielessä.

  • Mieti, mikä lukijaa kiinnostaa. Vaikka jokin olisi yritykselle iso asia, se ei välttämättä muille ylitä uutiskynnystä.
  • Ole aito. Viesti ilman piiloagendoja ja sano suoraan se, mitä haluat sanoa.
  • Räätälöi viestisi. Lähesty kutakin mediaa sille sopivalla kulmalla geneerisen tiedotteen sijaan.
  • Ole valmiudessa. Jos tiedotat, ole saatavilla haastateltavaksi heti eikä huomenna.

Ota yhteyttä