Ei lakia, ei huolta?

Kuluva kevät toi mukanaan ensimmäisten EU:n kestävyysraportointidirektiivin (CSRD) mukaisesti laadittujen raporttien aallon. Yritysvastuudirektiivi (CSDDD), joka hieman epäloogisesti astuu voimaan vasta raportointivaatimusten jälkeen, tulee selkeyttämään osaltaan yrityksiltä odotettuja toimia CSRD-raportoinnin taustalla. Direktiivin velvoitteiden oli määrä heijastua arvoketjuihin ja siten vaikuttaa epäsuorasti myös pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

EU:n Omnibus-paketti kuitenkin lykkää voimaantuloaikataulua ja saattaa heikentää yrityksiin kohdistuvia vaatimuksia liittyen muun muassa sidosryhmävuorovaikutukseen ja tietopyyntöihin sekä rajaten velvoitteet suoriin toimittajiin arvoketjussa.

Mitä tämä tarkoittaa – ja mitä yritysten tulisi nyt tehdä? Koskeeko asianmukainen huolellisuus (due diligence) vain suuryrityksiä, ja voivatko pk-yritykset huokaista helpotuksesta? Onko aikaa odottaa?

Yritysvastuussa ei ole koskaan ollut kyse vain sääntelyn noudattamista – eikä ole nytkään, vaikka minimitasoa on nostettu. Ihmisoikeusloukkaukset, ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen sekä niiden lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutukset liiketoimintaan eivät ole kadonneet. Sidosryhmien odotukset tuskin laskevat, eikä ole selvää, miten suuryritykset tai sijoittajat voivat täyttää omat velvoitteensa ilman arvoketjun muita toimijoita. Omnibus-paketin sisältömuutoksia ei myöskään ole vielä hyväksytty, ja due diligence -vaatimuksia sisältyy myös moniin muihin alueellisiin ja kansallisiin lakeihin niin Euroopassa kuin sen ulkopuolella. 

Sääntelystä riippumatta on syytä muistaa, ettei yritysten kestävään liiketoimintaan liittyvä huolellisuusvelvoite ole uusi ilmiö. Pehmeän sääntelyn instrumentit, kuten OECD:n monikansallisten yritysten toimintaohjeet sekä YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet (UNGPs), ovat olleet käytössä edelläkävijäyrityksissä jo vuosia, ellei jopa vuosikymmeniä.

Due diligence on laajassa merkityksessään osa normaalia yritystoimintaa. Yritykset tekevät due diligence -arvioita rutiininomaisesti esimerkiksi solmiessaan uusia kumppanuuksia, tehdessään investointipäätöksiä ja yrityskauppoja, tai laajentaessaan uusille markkinoille. Tavoitteena on kasvattaa ymmärrystä, tunnistaa riskit ja tukea strategista päätöksentekoa. Kestävään liiketoimintaan liittyvä due diligence noudattaa samaa logiikkaa. Kyse ei ole vain lakivaatimusten täyttämisestä, vaan huolellisuusvelvoitteen mukainen toiminta voidaan nähdä keskeisenä menestystekijänä pitkän aikavälin arvonluonnin varmistamiseksi.

Arvoketjun ja sidosryhmien syvälliseen ymmärtämiseen perustuva due diligence on jatkuva prosessi, jossa pyritään hallitsemaan liiketoiminnan aiheuttamia riskejä ja vaikutuksia ympäristölle ja ihmisille. Näillä on suora vaikutus esimerkiksi henkilöstön hyvinvointiin, suorituskykyyn ja työnantajamielikuvaan (myös toimitusketjussa), rahoituksen saatavuuteen, toiminnan jatkuvuuteen, brändiarvoon, markkinoille pääsyyn ja raaka-aineiden saatavuuteen. Kun kestävään liiketoimintaan liittyvä huolellisuusvelvoite integroidaan liiketoimintaan ja prosesseihin, se auttaa vahvistamaan yrityksen resilienssiä muuttuvassa toimintaympäristössä ja tukee kestävää liiketoiminnan kasvua.

Omnibusista ja yrityksen koosta riippumatta paras tapa edetä on tutustua YK:n ohjaaviin periaatteisiin ja OECD:n toimintaohjeisiin ja aloittaa työ vaiheittain. Sekä tuleva että jo olemassa oleva sääntely perustuu pitkälti näihin pehmeän sääntelyn instrumentteihin, jotka muodostavat vankan pohjan niin lakien noudattamiselle kuin kestävän liiketoiminnan vahvistamiselle laajemmin. Ohjeita voidaan soveltaa kaikenkokoisiin yrityksiin eri toimialoilla.

Käytännössä yrityksiltä odotetaan sitoumuksen asettamista, merkittävimpien kestävyysvaikutusten ja -riskien tunnistamista sekä toimenpiteisiin ryhtymistä löydösten pohjalta. Kyseessä ei ole kertaluontoinen projekti, vaan tavoitteena on integroida due diligence -työ osaksi yrityksen muita politiikkoja ja käytäntöjä, kuten hankintaa, henkilöstöhallintoa, riskienhallintaa, tuote- ja palvelukehitystä ja markkinointia. Olennaista on myös sidosryhmien osallistaminen – erityisesti niiden ihmisryhmien, joihin arvoketjun vaikutukset ensisijaisesti kohdistuvat. Yrityksen tulisi lisäksi tarjota saavutettavat ilmoituskanavat huolenaiheiden raportoimiselle. Due diligence -työ kannattaa aloittaa arvoketjun ja oikeudenhaltijoiden kartoituksella – erityisen haavoittuvia ryhmiä unohtamatta.

On tärkeää ymmärtää, ettei due diligence -työn kanssa tulla koskaan täysin ”valmiiksi”. Kyse on jatkuvasta, liiketoimintaa tukevasta prosessista, jossa tärkeintä on päästä alkuun ja kehittää toimintaa matkan varrella.