Viime viikon uutisten jälkeen moni on ajatellut, että yritysvastuussa saatetaan ottaa nyt isosti takapakkia. ESG:n kuolemaa on toitotettu kovaan ääneen muutenkin niin Yhdysvalloissa kuin globaalisti. Trumpin hallinto kun on antanut kylmää kyytiä vastuullisuudelle. Hyvinä esimerkkeinä esimerkiksi USA:n vetäytyminen Pariisin ilmastosopimuksesta sekä DEI-agendan alasajo yrityksissä sekä muissa organisaatioissa. Samaan aikaan kuitenkin Yhdysvalloissakin puhaltavat vastakkaiset tuulet: monet Yhdysvaltojen osavaltiot nojaavat jatkossakin vahvasti vihreään siirtymään.
On totta, että EU:n uudet tuulet toisivat vastuullisuuden kannalta monia heikennyksiä. Vaikka yritysvastuun ensisijainen ajuri ei voi olla raportointi, on esimerkiksi kestävyysraportointidirektiivi (CSRD) antanut vauhtia yrityksille vastuullisuuden strategiseen kehittämiseen. Jos raportoinnin pakollisuutta vähennetään, on riski, että hyvin alkanut kehityskulku talous- ja kestävyysdatan yhdistämisessä sekä niiden strateginen hyödyntäminen yritysten johtamisessa hidastuu.
Yritysvastuudirektiivin (CSDDD) velvoittavuuden rajaaminen koskemaan ainoastaan yritysten lähimpiä kumppaneita olisi askel taaksepäin. Lukuisat yritykset tekevät vastuullisuustyötä jo koko arvoketjun kattaen ja siihen tulisi jatkossakin kannustaa pitkän aikavälin tavoitteena – vain näin yritykset varmistavat kilpailukykynsä ja kannattavuutensa myös tulevaisuudessa sekä saamme aidosti vaikuttavia muutoksia niin ihmisoikeuksien toteutumisessa kuin ilmastonmuutoksen hillinnässä.
Olemme kulkeneet viimeisen parin vuoden ajan lukuisten yritysten rinnalla kestävyysregulaatioon valmistautumisessa ja nähneet, miten iso muutos on voinut parhaimmillaan olla. Esimerkiksi kaksoisolennaisuusanalyysit parhaiten onnistuessaan tuovat yrityksissä ensimmäistä kertaa niin johdon kuin ympäristöammattilaiset ja liiketoimintavastaavat yhteisen pöydän ääreen miettimään sitä, mitä vastuullisuus aidosti tarkoittaa liiketoiminnan riskien ja mahdollisuuksien kannalta. Vastuu kestävyydestä jakaantuu yrityksissä yhä useammalle, ja siihen myös kannustetaan.
Samaan aikaan voimme myös todeta, että regulaatioon on hyvä tuoda mukaan myös järkeviä kevennyksiä. Varsinkin pienemmille ja keskisuurille yrityksille täytyy jäädä paukkuja kehittää aidosti kestävää liiketoimintaa.
