Viime syksynä useat venäläisdroonit tunkeutuivat Puolan ilmatilaan. Oslossa ja Kööpenhaminassa suljettiin lentokenttiä droonihavaintojen takia. Drooneja on harhautunut myös esimerkiksi Latviaan ja Liettuaan.
Viro on jopa kehittänyt erityisen järjestelmän, jolla viranomaiset tiedottavat kansalaisia drooneista. Järjestelmä lähettää kansalaisille tiedon droonin sijainnista ja ohjeet: ”Nähdessänne droonin, suojautukaa. Olkaa valveilla. Lisätietoa kriis.ee ja 1247.”
Oliko Suomi varautunut siihen, että myös tänne tulee drooneja? Viranomaisten mukaan oli, mutta pääministeri Petteri Orpo myönsi tuoreeltaan, että viranomaisten viestinnässä on parantamisen varaa.
Jos valtio ei ollut varautunut viestinnällisesti eikä kriisiviestintää varten ollut olemassa suunnitelmaa tai toimintaohjeita, on selvää, ettei useaa viranomaista koskevan kriisin viestintää pystytä taikomaan pystyyn ad hoc.
Maailma on nopeasti muuttunut sellaiseksi, että se, mikä vielä hetki sitten tuntui hyvin epätodennäköiseltä, jopa mahdottomalta, on ihan realistista tänä päivänä. Voi hyvin käydä niin, että ukralainen AN196-drooni erehtyy reitiltään, lentää Kouvolaan ja putoaa lähelle Antti Syrjäsen kotia. Kukapa olisi vielä muutama vuosi sitten arvannut?
Muistaako joku ajan, jolloin Kiina muodosti Kiina-riskin mutta ei ollutkaan kuin Venäjä-riski? Puhumattakaan että kukaan olisi joutunut miettimään Yhdysvallat-riskiä?
Entä kuka muistaa ajan, jolloin Suomessa ei keskusteltu ulkomaisen työvoiman hyväksikäytöstä? Sellaista ei ollutkaan – ei marjanpoiminnassa, ei matkailu- ja ravintola-alalla, ei puhtaanapidossa, ei rakentamisessa.
Geopolitiikka, kyberturvallisuus, huono johtaminen, työvoiman hyväksikäyttö, korruptio, epätasa-arvo ja syrjintä… Tiedätkö sinä, millä tavalla teidän organisaatiossanne on varauduttu todennäköisiin ja epätodennäköisiin riskeihin?
Kokemuksemme mukaan ulkopuolelta näkee usein tarkemmin kuin sisältäpäin. Asiat ja niiden yhteydet voivat hahmottua kirkkaammin. Ulkopuolinen viestinnän ammattilainen osaa kysyä asioista, joita organisaatiossa ei joko tunnisteta tai uskalleta ottaa puheeksi.
Siitäkään ei ole haittaa, että kriisiviestinnän ammattilainen seuraa työkseen erilaisia riskejä yritysten toimintaympäristössä. Siksi sellainen kannattaa ottaa mukaan, kun lähdette vahvistamaan omaa varautumistanne.
