Johtaminen ei ole koskaan ollut yhtä vaikeaa – voisiko uudistava ajattelu näyttää tietä eteenpäin?

Kuulin vastikään väitteen, joka jäi mieleen. Koskaan historiassa ei ole ollut vaikeampaa aikaa olla toimitusjohtaja. Se on helppo uskoa. Oli kyse millaisesta yrityksestä tai organisaatiosta tahansa, haasteita riittää.

Taloudelliset paineet puristavat kilpailukykyä ja kannattavuutta. Teknologinen kehitys, tekoäly kärjessä, kiidättää meitä vauhdilla eteenpäin, mutta herättää samalla suuria kysymyksiä työn tulevaisuudesta ja eettisyydestä. Maapallon kantokyky on niin kovalla koetuksella, että seitsemän yhdeksästä planetaarisesta rajasta on jo ylitetty. Kaiken tämän päälle elämme sotien ja geopoliittisten kriisien leimaamaa, äärimmäisen tulenherkkää aikaa.

Näiden toisiinsa kytkeytyvien kriisien keskellä voisi esittää toisenkin väitteen: vastuullisuus ei ole koskaan ollut tärkeämpää, mutta samalla sen edistäminen on yhä vaikeampaa. Helpot asiat on ehkä jo tehty, ja samalla uudet haasteet asettavat aiemmat suunnitelmat ja tavoitteet uuteen valoon. Kyse ei ole enää vain siitä, miten yritys vähentää toimintansa haittoja tai täyttää sille asetetut vaatimukset. Yhä olennaisempaa on kysyä, mistä syntyy arvoa, minkälaisille tuotteille tai palveluille on tarvetta, ja mihin kannattaa investoida pitkällä aikavälillä. Elämme aikaa, jossa vastuullisuuden merkitystä ja roolia arvioidaan uudelleen – ja samalla kysytään, puhummeko ylipäätään tulevaisuudessa enää vastuullisuudesta.

Monessa yrityksessä tämä tarkoittaa myös laajemmin strategian uudistamista. Miten rakentaa liiketoimintaa, joka kestää geopoliittisen ja taloudellisen turbulenssin sekä kuumenevan ilmaston ja etenevän luontokadon vaikutukset, mutta kykenee samalla uudistumaan ja menestymään muuttuvissa olosuhteissa?

Uudistava ajattelu tarjoaa tähän tilanteeseen uudenlaisen näkökulman, ja kiinnostavan työkalun strategian uudistamiseen.

Sen lähtökohtana on kokonaisvaltainen, systeeminen ymmärrys maailmasta. Yritys ei toimi irrallaan ympäristöstään, vaan sen menestys kytkeytyy myös muiden menestykseen: omien työntekijöiden, asiakkaiden, kumppaneiden, yhteiskunnan ja luonnon.

Uudistavassa ajattelussa näkökulma on aina systeeminen ja erittäin laaja: tavoitteena ei ole vain oman menestyksen turvaaminen tai toiminnan haittojen vähentäminen, vaan myös niiden ihmisten, yhteisöjen ja luonnonympäristöjen elinvoiman vahvistaminen, joiden varassa liiketoiminta toimii.

Ajattelutavan muutosta voi havainnollistaa vertaamalla sitä perinteiseen, mekanistiseen ajatteluun. Siinä ongelmia pyritään ratkaisemaan erillisinä osina, ja ratkaisut näyttäytyvät monesti joko–tai-valintoina. Uudistava ajattelu karttaa kompromisseja ja etsii yhteyksiä sekä mahdollisuuksia, joissa useampi osapuoli hyötyy samanaikaisesti. Parhaimmillaan lopputulos voi olla win–win–win: liiketoiminta menestyy, ihmiset hyötyvät ja luonnon tila paranee. Ajattelun ytimessä on malli luonnosta – elävistä järjestelmistä, jossa kaikilla ja kaikella on paikkansa – ja jotka toistensa avulla kehittyvät ja kehittävät eteenpäin.

Tämä ei tarkoita, että ristiriidat katoaisivat tai kaikki tavoitteet olisivat aina sovitettavissa yhteen. Mutta jo lähtökohtaisesti systeeminen kysymyksenasettelu paljastaa mahdollisuuksia, joita emme aiemmin ole osanneet etsiä.

Uudistavan liiketoiminnan käytännön kokeiluja ja sovelluksia on kehitetty jo pitkään. Yksi tunnetuimmista esimerkeistä on uudistava maatalous. Parhaimmillaan viljelymenetelmät voivat parantaa maaperän kasvukuntoa ja luonnon monimuotoisuutta sekä vahvistaa viljelijän pitkän aikavälin tuotantoedellytyksiä ja taloudellista kestävyyttä.

Kaikilla toimialoilla yhteys uudistavien toimintatapojen ja liiketoiminnallisen menestyksen välillä ei kuitenkaan ole yhtä helposti hahmotettavissa. Tässä tullaankin yhteen uudistavan ajattelun keskeisistä haasteista: miten sen tuottama arvo tehdään riittävän konkreettiseksi ja taloudellisesti perusteltavaksi, jotta johdossa uskallettaisiin tarttua siihen?

Yrityksen tai organisaation johdon on pystyttävä perustelemaan, mihin investoidaan ja millaista tuottoa investoinneilta odotetaan. Tähän yhtälöön uudistava ajattelu ei aina istu helposti: valmiiden ratkaisujen ja mitattavien hyötyjen sijaan se tarjoaa uudenlaisia näkökulmia ja mahdollisuuksia, joiden arvo voi tulla näkyväksi vasta pitkällä aikavälillä.

Toisaalta uudistavasta ajattelusta löytyy myös tämän perusoletuksen haastaminen. Nykyisetkin taloudelliset päätökset kun perustuvat oletuksiin tulevaisuudesta, eivätkä laskelmat välttämättä tavoita kaikkia menestykseen vaikuttavia tekijöitä. Tästä tuore esimerkki löytyy kansantalouden tasolta. Tänä kesänä Valtioneuvoston raportin mukaan ilmastonmuutoksen ja luontokadon vaikutukset jäävät edelleen puutteellisesti huomioiduiksi talousennusteissa ja velkakestävyyslaskelmissa, vaikka niiden taloudelliset seuraukset voivat olla pandemioiden tai sotien luokkaa.

Raportti herättää kiinnostavan kysymyksen myös yritysten ja organisaatioiden johdolle: Miten on omassa organisaatiossasi – tunnistatteko te tulevaisuuden liiketoiminnan kannalta olennaiset riippuvuudet ja riskit riittävän hyvin? Onko exceleissänne varmasti mukana kaikki oikeat muuttujat?

Uudistavan ajattelun keskeinen työkalu on yksinkertainen: uusien, systeemisten kysymysten esittäminen.

Strategista analyysiä voi laajentaa kysymällä, mistä yrityksen menestys on riippuvainen ja miten sen toimintaympäristön elinvoimaa voisi vahvistaa. Asiakas- ja sidosryhmätutkimuksissa voidaan selvittää paitsi asiakkaiden nykyisiä tarpeita myös sitä, mitä he tarvitsevat menestyäkseen tulevaisuudessa.

Skenaariotyössä voidaan tarkastella vahvemmin muutosten keskinäisiä yhteyksiä. Mitä tapahtuu, jos ilmasto-, luonto- ja taloudelliset riskit toteutuvat samanaikaisesti? Entä millaista myönteistä tulevaisuutta yritys voisi itse olla rakentamassa?

Tavoitteenasetannassa voidaan puolestaan kysyä, miten yrityksen oman menestyksen rinnalla mitattaisiin myös sen aikaansaamaa myönteistä muutosta. Yhtä lailla voidaan kysyä, mitä kaikkea edes halutaan mitata? Kaikkeen kun ei ole vielä valmiita mittareita, mutta se ei estä aloittamasta tavoitteiden ja niiden todentamisen kehittämistä.

Strategisissa valinnoissa ja investointien arvioinnissa voidaan etsiä liiketoimintamahdollisuuksia, joissa yrityksen kilpailuetu rakentuu samalla asiakkaiden, kumppanien tai luonnon toimintakyvyn vahvistamisesta. Ja entä jos sidosryhmien kuulemisen sijaan lähtökohtana olisikin vastavuoroinen kumppanuus, jossa osapuolet kehittävät yhdessä uusia ratkaisuja ja vahvistavat toistensa menestymisen edellytyksiä?

Uudistava ajattelu ei ole aivan helppo omaksuttava. Sen huolellinen sisäistäminen vie aikaa, sillä se haastaa monia totuttuja käsityksiä yrityksen roolista, menestyksestä ja arvonluonnista.

Mutta sen soveltamisessa pääsee alkuun yllättävän pienilläkin askelilla.

On tärkeää huomata, että uudistavaa ajattelua voi soveltaa myös osittain – ei tarvitse ryhtyä kerralla rakentamaan kokonaan uudistavaa strategiaa. Voi aloittaa yhdestä kysymyksestä, yhdestä analyysistä tai yhdestä strategisesta valinnasta, jota tarkastelee uudesta näkökulmasta.

Uudistava ajattelu ei poista tarvetta taloudelliselle tarkkuudelle. Päinvastoin: parhaimmillaan se voi auttaa tunnistamaan sellaisia pitkän aikavälin riskejä ja arvonluonnin mahdollisuuksia, jotka muuten jäisivät huomaamatta.

Kun haasteet ovat näin mittavia ja vanhat ratkaisut eivät yksin riitä, miksi emme ainakin kokeilisi ajatella toisin?