Suomessa puhutaan nyt paljon varautumisesta – ja syystäkin. Maailma on vähemmän varma ja ennakoitava kuin aiemmin. Teknologinen kehitys ja geopoliittiset jännitteet ovat lisänneet erilaisia uusia riskejä kaikkien vanhojen riskien päälle.
Silti monessa organisaatiossa ajatellaan edelleen, että “ei koske meitä”.
On aivan kriittistä, että organisaatio tunnistaa kaikki mahdolliset uhat. Se ei kuitenkaan yksin riitä. Siksi sen lisäksi, että kysymme, mitä meille voi tapahtua, meidän pitää kysyä, mitä meille sitten tapahtuu, kun jotain tapahtuu? Jos joku riskeistä realisoituu, minkälaisia vaikutuksia sillä on meille?
Mitä teemme, jos esimerkiksi verkkopalvelumme kaatuvat? Tai jos meidän työntekijämme eivät pääse toimistolle? Entä jos meille kriittisten tuotteiden tuotantoketju katkeaa jossain kohtaa?
On suhteellisen hyödytöntä käydä keskustelua siitä, voisivatko tällaiset asiat tapahtua meille. Keskeinen kysymys on, mitä meille tapahtuu, jos tämä tapahtuu vaikka huomenna. Onko kaikille selvää, kuka päättää ja mistä, miten toimimme ja millä aikataululla?
Olemmeko me oikeasti varautuneet?
