Vaalit 2026: lähes tasan, mutta ei vielä ratkaistu

Ennen ulkomailla annettujen äänten ja myöhäisten ennakkoäänten laskemista punavihreä oppositio (S, V, C ja MP) johtaa 176–173 paikalla. Ero vastaa hieman yli 33 000:ta ääntä. Kaikkien äänten arvioidaan tulevan lasketuiksi keskiviikon ja torstain aikana. Tulos voi vielä muuttua hieman, mutta asiantuntijat eivät usko enemmistön vaihtuvan. Äänestysprosentin odotetaan nousevan noin 83 prosenttiin. 2000-luvun ennätys on vuoden 2018 vaalien 87,2 prosenttia. 

1. Blokit olivat vaali-iltana lähes tasoissa, ja tällä hetkellä sosiaalidemokraatit (S) näyttävät saavan historiallisen heikon tuloksen: 28,1 prosenttia eli 2,3 prosenttiyksikköä vähemmän kuin edellisissä vaaleissa. Tämä on puolueen heikoin vaalitulos sitten vuoden 1928, mutta S säilyy silti suurimpana puolueena. Jos puolue saa mahdollisuuden muodostaa hallituksen, se tulee kuitenkin itse pitämään tulosta onnistumisena. Maltillinen kokoomus (M) saa 19,9 prosenttia, mikä on 0,8 prosenttiyksikköä enemmän kuin edellisissä vaaleissa, ja nousee ruotsidemokraattien ohi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Näin myös Kristersson voi ainakin jossain määrin nähdä itsensä vaalien voittajana. Ruotsidemokraatit (SD) menettävät kannatustaan enemmän kuin mikään muu puolue, sillä sen ääniosuus laskee 20,5 prosentista 17,5 prosenttiin. Kaikki pienemmät puolueet ovat kasvattaneet kannatustaan.
2. Terveydenhuolto oli tärkein vaalikysymys. Äänestäjille tärkeimmät kysymykset olivat terveydenhuolto (53 prosenttia), koulutus (51 prosenttia) sekä laki ja järjestys (48 prosenttia). Seuraavan hallituksen on otettava nämä kysymykset huomioon.

3. Sosiaalidemokraattien tulos on historiallisen heikko. Neljästä oppositiovuodesta huolimatta S on menettänyt äänestäjiä, erityisen selvästi Norrlandissa ja nuorten keskuudessa. Puolueen vaalistrategia oli lähes kopio vuoden 2022 tappiollisista vaaleista: painopiste oli äänestäjien pelottelemisessa SD:llä oman politiikan esittelemisen sijaan. Magdalena Anderssonin kohtalo riippuu nyt siitä, onnistuuko hän kokoamaan hallitusvaihtoehdon. Jos hän epäonnistuu, kritiikki hänen johtajuuttaan ja puutteellista vaalistrategiaa kohtaan kasvaa todennäköisesti nopeasti.

4. Ensimmäistä kertaa äänestävät tukevat Maltillista kokoomusta. Maltillinen kokoomus sai puolueista eniten kannatusta ensikertalaisten äänestäjien keskuudessa. SD menetti kannatustaan, ja sosiaalidemokraattien osuus jäi tässä ryhmässä vain 20 prosenttiin. Yli 65-vuotiaiden äänistä S sai puolestaan 36 prosenttia. Vasemmistopuolueen ja ympäristöpuolueen kannatus on ensimmäistä kertaa äänestävien keskuudessa suurempaa kuin äänestäjäkunnassa kokonaisuutena. 

Ero on kolme paikkaa ja hieman yli 33 000 ääntä. Paikkajako varmistuu vasta keskiviikkona tai torstaina. 

Olemme useimpien asiantuntijoiden kanssa samaa mieltä siitä, että S:n, V:n, C:n ja MP:n muodostama hallitus on epätodennäköinen, koska C ei hyväksy V:tä hallitukseen. Tällöin ajankohtaisiksi voivat nousta seuraavat vaihtoehdot. (S = Sosialidemokraatit, V = Vasemmistopuolue, C= Keskustapuolue, MP = Ympäristöpuolue). (Tidö-sopimuksen puolueet: M = Maltillinen kokoomus, SD = Sverigedemokraterna, ruotsidemokraatit, KD = Kristillisdemokraatit, L = Liberaalit).

Skenaario A: Punavihreä keskustahallitus ilman vasemmistopuoluetta.

Jos punavihreiden vaalivoitto pitää, hallituksen muodostaisivat S, MP ja C, ja V jäisi hallituksen ulkopuolelle. V ei äänestäisi hallitusta vastaan vastineeksi lupauksista poliittisista tavoitteista ja asiakysymyksiä koskevista myönnytyksistä. C:n ja V:n välillä on merkittäviä poliittisia näkemyseroja, mikä vaikeuttaisi yhteistyötä. V:n jättäminen hallituksen ulkopuolelle voisi kuitenkin mahdollistaa sopimuksia myös blokkirajojen yli tietyissä kysymyksissä.

Skenaario B: Tidö-koalitio säilyttää vallan, mikä edellyttää vähintään kahden paikan siirtymistä. 

(Tidö-koalitio = Maltillinen kokoomus, Ruotsidemokraatit, Kristillisdemokraatit, Liberaalipuolue) Edellisissä vaaleissa yksi paikka siirtyi Tidö-koalitiolle vaali-illan ja keskiviikon ääntenlaskennan välillä. Voisiko tällä kertaa siirtyä kaksi? Siinä tapauksessa Tidö voisi jatkaa vallassa, ja istuva pääministeri saisi ensimmäisen mahdollisuuden muodostaa hallituksen. Se ei välttämättä olisi aivan niin yksinkertaista kuin miltä se kuulostaa, sillä osapuolten pitäisi neuvotella uusi poliittinen sopimus, jonka kaikki Tidö-puolueet voisivat hyväksyä. Myös SD:n ministerit ja ministerinsalkut tulisivat todennäköisesti herättämään keskustelua. 

Skenaario C: Laaja keskustahallitus, jolla olisi 188 paikkaa.

Hallituksen muodostaisivat S, MP, C, KD ja L, ja sen perusajatuksena olisi jättää sekä V että SD hallituksen ulkopuolelle. Vaihtoehto voisi tulla ajankohtaiseksi useiden puhemieskierrosten jälkeen, kun Ruotsi olisi ajautunut poliittiseen kriisiin ja jonkun olisi otettava vastuu. L:lle ratkaisu voisi olla vaikea puolueen saamien taktisten tukiäänten vuoksi. KD on kyllä lähestynyt S:ää vaalikampanjan aikana, mutta on epävarmaa, olisiko puolue valmis lähtemään S:n johtamaan hallitukseen. C suhtautuu tällaiseen hallitukseen myönteisesti, kun taas S:n ja MP:n olisi hyväksyttävä aiempaa oikeistolaisempi politiikka. 

Skenaario D: Maltillisen kokoomuksen johtama Tidö-hallitus yhdessä keskustapuolueen kanssa.

Yksi mahdollinen malli olisi, että SD jäisi Tidö-hallituksen ulkopuolelle mutta lupaisi olla äänestämättä sitä vastaan vastineeksi poliittisista saavutuksista. C puolestaan hyväksyisi hallitukseen osallistumisen, kun SD pysyisi sen ulkopuolella. Tämä edellyttäisi, että C luopuisi vastustuksestaan SD:tä kohtaan ja että SD hyväksyisi jälleen jäävänsä hallituksen ulkopuolelle. Kumpikaan näistä ei olisi helppoa. 

Skenaario E: Pattitilanne – neljä puhemieskierrosta ennen ylimääräisiä vaaleja.

Sopimukseen ei päästä, ja Ruotsissa järjestetään ylimääräiset vaalit. Useimmat puolueet haluavat välttää tämän vaihtoehdon. Tilanne voisi heikentää äänestäjien luottamusta politiikkaan, erityisesti jos kaikki puolueiden kynnyskysymykset toistuisivat myös uusissa vaaleissa. Tidö-koalition todennäköinen voitto ylimääräisissä vaaleissa johtaisi voimakkaaseen kritiikkiin punavihreitä puolueita kohtaan ja niiden sisällä, koska ne eivät olisi onnistuneet muodostamaan hallitusvaihtoehtoa.